Blogi 1/2017 (11.2.2017)


Riittämättömyys - ruokkiva voima

Kirjoitan kotisivujeni ensimmäistä blogia. Istun junassa. Takana on pitkä työ-ja opiskeluviikko. On lauantaipäivä. Minulla on paljon osaamisia ja kokemusta, mutta sekään ei tunnu riittävän. Mikä saa minut hakemaan uutta ja mistä löydän koko ajan motivaationi oppia lisää. Mikä on se voima, joka siihen ajaa. Tähän en osaa heti löytää vastauksia, mutta ehkä niitä voi hakea.

Kun tietää jo aika paljon, tajuaa, ettei tiedäkään tarpeeksi. Uteliaana luonteena voin myös sanoa, kun osaan jo aika paljon, haluan vaan osata enemmän. Onko nykyaikana parempi osata paljon ja syvällisesti
vähästä vai vähän kaikesta. Kenenkään kovalevy ei riitä siihen, että hallitsee syvällisesti kaiken. Tätä peilaan myös nykyajan työelämään. Eletään 24/7 aikaa.
Aivot joutuvat prosessoimaan koko ajan nopeampaa ja enemmän. Tärkeää onkin osata lokeroida asiat oikein, istuttaa ne insinöörikielellä moduuleihin, ja
rajata oma pelikenttä sopivan kokoiseksi. On varmasti hyvä siirtyä välillä pelaamaan toiselle kentälle osaamisen karttuessa. Se lisää myös motivaatiota
kehittyä ja oppia. Joskus voi olla vaikea löytää itsellensä oikeaa pelikenttää ja siellä omaa roolia. Se voi aiheuttaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Näin
voi käydä etenkin silloin kun osaamista on paljon tai vähän. Tässäkin ns. keskinkertaisuus helpottaa asiaa.

Miten sitten hoidetaan edellä mainittu prosessointi. Olen päässyt kosketuksiin ns. mallintamisen kanssa. On kerta kaikkiaan todella havainnollistavaa piirtää tapahtumaketjuja ja organisaatiossa tapahtuvia toimintoja prosessikaavioiksi tai mallintaa organisaatiota. Jos ei tiedä, mikä on oma pesä organisaatiossa, on siellä vaikea osata toimia. On uskomatonta, miten paljon meillä on ns. hiomattomia organisaatioita ja prosesseja. Niitä löytyy jokaiselta toimialalta. Näin on myös omalla alallani sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yksi esimerkki tästä on jatkuvan kirjaamisen ja copy paste toiminnannan tarve.

Uusi ja huimaa vauhtia kehittyvä teknologia voi auttaa meitä parantamaan näitä asioita. Lisäksi ns. lean toiminnalla voidaan myös saada paljon aikaan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa perustoimintaan eli siihen
todelliseen asiakkaan auttamiseen saattaa mennä vain suhteellisesti pieni aika koko työajasta ja loppu menee muuhun toimintaan. Tämä on selvä parantamisen kohde. Toivottavasti suuri meneillään olevan terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä pureudutaan myös oikeisiin käytännön asioihin. Se voisi täten parantaa vaikuttavuutta ja asiakkaan kokemusta.

Entä se oma pelikenttäni? Olen tehnyt työtä myös ns. ruohonjuuritasolla ihan "lapio kourassa" välillä jopa liukuhihnafiiliksellä. Pitkään olin ns. keskikenttäpelaaja, joka viime kädessä vastaa kaikesta ylä- ja alasuuntaan. Vastuuta on, mutta valtaa rajatusti. Molemmissa rooleissa etenkin ns. perustyötä tehdessäni mietin, miksi näitä asioita tehdään näin ja miksi tätäkin asiaa pitää tehdä, kun tällä ei ole oikeasti mitään vaikutusta lopputulokseen. Monesti vastaus on, kun niin on aina tehty tai kun niin nyt vain pitää jonkun ohjeen mukaan tehdä tai kun ei voi olla tekemättäkään. Nyt minulla on suorastaan sisäinen tarve vaikuttaa näihin asioihin. Pitää tehdä vain niitä asioita mahdollisimman hyvin, joista asiakkaalle on oikeasti hyötyä. Turhia tutkimuksia ja toimenpiteitä ei pitäisi tehdä. Se on kaikkien etu. Tässä kohdataan ns. rajaamisen ongelma. Kuka päättää sen, miten rajaukset tehdään ja kuka ottaa niistä vastuun.

Pelko vastuusta ja osaamisen puute ruokkivat tekemään enemmän kuin tarpeeksi. Terveydenhuollossa hyvätkään ohjeet eivät kykene aina ohjaamaan parhaisiin valintoihin, vaan tarvitaan myös ns. ammatti-ihmisen silmää ja kokemusta. Niitä ei saa muuten kuin tekemällä ja kokemalla. Kokemusta ja sitä myötä myös työtekijän ikää on syytä arvostaa työelämässä ja myös päättäjiä valittaessa. Näin voidaan säästyä monelta uudelta pyörän keksimisprosessilta.

Palaan alun pohdintaan riittämättömyydestä ja sisäisestä motivaatiosta. Saako se joskus täytettä? Toivottavasti kun oikea pelikenttä löytyy ja saan antaa sen mitä osaan yhteiseksi hyväksi. Pääsen maaliin, kunnes alkaa seuraava etappi.

Arja Uusitalo,

ELÄMÄN TUTKIJA, LT, Dos., Erikoislääkäri, Tuotantotalouden fuksi