Liikunnan tukeminen on kunnallekin kannattavaa toimintaa


Liikunnan merkitys ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin taustalla on kiistaton. Tutkimukset laajalti osoittavat liikunnan annos-vaste suhteen monien terveyteen ja toimintakykyyn
liittyvien suureiden suhteen. Säännöllinen liikunta ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä, parantaa oireita ja
sairauksia ja tuottaa iloa ja sosiaalisuutta. Duodecim seura julkaisi v. 2017 tarttumattomien tautien, esimerkkinä sydän ja verisuonisairaudet ja syövät, ennaltaehkäisyyn konsensuslausuman, jonka tärkeimpänä osatekijänä on liikunta. Säännöllisesti liikkuvat ihmiset ovat tehokkaampia
työntekijöitä
, oppiminen ja koulumenestys paranevat (Kari ym. 2017) ja stressinsietokyky paranee. Enää ei tarvitse todistaa liikunnan laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Yleisten liikuntasuositusten lisäksi suuntaudutaan entistä enemmän yksilöllistettyihin liikuntaohjeisiin ja suosituksiin.

Noin kolme vuotta sitten ministeri Rehula heitti Liikuntalääketieteen päivillä pallon liikuntaväelle
’teidän on tehtävä työtä sen eteen, että liikuntaa saadaan jokaisen ihmisen elämään entistä enemmän’. Liikuntaväki on siitä ennen ja sen jälkeen tehnytkin tätä työtä. On mietitty entistä kuumeisemmin keinoja, joilla kansalaiset saadaan liikkumaan enemmän. On aloitettu liikkuva kouluhanke lapsille ja nuorille, työikäisille on pyritty entistä enemmän kampanjoimaan työpaikkaliikuntaa, työmatkaliikuntaa ja ikääntyneille suunnattu liikuntaryhmiä ja hankkeita. Ikääntyneiden liikuttamisesta pioneerimainen esimerkki Vihdistä on urheiluseura NuPSin ja Tuovi Siiri Hännisen säätiön hanke Wirtaa Vihtiläisille Vanhuksille.

Liikkumattomuuden hinta on juuri julkaistussa UKK-instituutin selvityksessä vähintään 3,2 miljardin euron verran
vuosittain (Valtioneuvoston selvitys 31/2018) suurimpina koloina tuottavuuskustannukset ja tuloverojen menetykset. Nämä samat asiat näkyvät myös kunnan rahapussissa. Etenkin riskiryhmien liikuttamiseen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota. Syrjäytymisriskissä olevat nuoret ovat erittäin
huomionarvoinen ryhmä, jonka suhteen kaikki toimenpiteet ovat tarpeellisia. Mainitun raportin mukaan 5–10 % nuorten syrjäytymisestä olisi ehkäistävissä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä, mikä tarkoittaisi yhteiskunnalle 70–140
miljoonaa euroa vähäisempiä kustannuksia. Elämän ikäinen liikunnallisuus taas voisi vähentää ikääntyvän väestön vuotuisia koti- ja laitoshoidon kustannuksia noin 150 miljoonalla eurolla. Luvut ovat vavahduttavia ja niiden pitäisi saada meidät kaikki miettimään mitä voimme tehdä.

Poliittisella päätöksenteolla voidaan luoda edellytyksiä liikunnalliselle elämäntavalle mm. yhteiskuntarakenteeseen ja
rakentamiseen- ja kaavoitukseen vaikuttamalla, verotuksella ja tukemalla liikunnallista toimintaa mm. kolmannella sektorilla. Nämä toimenpiteet maksavat itsensä kyllä takaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallisten erinomaista työtä tekevien urheiluseurojen ja muiden liikunnan pariussa työskentelevien
tahojen toimintaedellytyksiä on kunnan syytä tukea. Arkiliikuntaan pitää kannustaa. Liikuntapaikka tilamaksujen korotus tuskin paikkaa kuntataloutta, mutta se hankaloittaa seurojen toimintaa. Maksujen korotus voi johtaa harrastusmaksujen nousuun, joka ei ainakaan auta liikkumaan. Toivon ja työskentelen sen eteen, että Vihdissäkin liikunta ja terveysnäkökohdat huomioidaan päätöksenteossa.